artikkelit
kokeilu:
Verity Audio Finn -kaiuttimet
Julkaistu:
Hifimaailma 1/2013
Siinä oli sitä jotakin.
Vuonna 1994 Oraclen kaiutinpuolella aiemmin vaikuttaneet herrat Julian Pelchat ja Bruno Bouchard perustivat Verity Audion. Ei siis ihme, että mallistossa on myös
etäistä sukunäköä jo mainittuun klassikkoon, Heliconiin.
Kaikki Verityt, paitsi nyt testattu Finn, koostuvat
kahdesta erillisestä kotelosta. Siten
esimerkiksi resonanssihallinta on helpompaa. Alaosa toimii bassona ja
päälle sijoitettavan kaksitiemonitorin jalustana. Malliston keskimmäisestä, eli Parsifal Ovationista alkaen alumiinilaatikot kuuluvat kauppaan.
55. Siten nyt testatussa hinnat alkaen -mallissakin on lähes 8 500 ?:n hintalappu.
Kun vihdoin syksyllä 2012 kuulin ensimäistä kertaa
Verity Audion kaiuttimia aivan ohimennen, oli selvää,
että niihin tulisi palata paremmalla ajalla.
Pieni ja kaunis
Jokin aika ensi kuulemasta Lietoon saapuikin Verity
Audio Finn -pari. Ala
oli nousujohteessa, mutta lama kolkutteli
jo porteilla. Verity Audio Finn -kaiuttimet
Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja
kokeilu
Solakasti
super
luokkaan
Muistan etäisesti 1990-luvulla
Hollolassa pidetyt high end -messut. Oraclella syntyneestä siemenestä haluttiin idättää intohimon ja taidon taimi, jonka hedelmät kantaisivat poikkeuksellisen yhtenäistä ja
maukasta linjaa. Maahantuojan esittelykaiuttimet oli
pakattu jykeviin, alumiinisiin rahtilaatikoihin. Tehdastilauksen lisäarvo pahvipaketteihin verrattuna on toista
tonnia. Vaikka
Finn poikkeaakin yhtenäisellä kotelollaan, on sen rakenteissa noudatettu pitkälti muun malliston filosofiaa.
Nuorehko yritys on saanut nopeasti kiitosta tuotteiden musikaalisesta kokonaisvaltaisuudesta, johon yhdistyy monitorimainen nopeus ja tarkkuus. Niinpä
Matkahuollon vaaka niiasi tyylikkäästi 52 kg:n alla per
paketti, tuplasti kaiuttimen kappalepainon. Valmistajan vakavasta suhtautumisesta kielii sekin, että rönsyilyä muille aloille on tietoisesti vältetty. Koko mallisto
on suunnattu yläluokkaan, jossa ja jotta vältytään turhilta kompromisseilta. Mieleeni jäi kuitenkin
Oraclen suurehko, ylöspäin kapeneva
ja metrin nauhalla varustettu Heliconkaiutin
Hyödyiksi valmistaja listaa muun muassa pienentyneen särön, parantuneen
dynamiikan ja ennen kaikkea yleisen koherenssin.
Elementin sijoittelun lisäksi tavoitteisiin on pyritty
moninaisin konstein, esimerkiksi jakosuotimen suunnittelussa sekä mittatilauselementeillä. Aivan tasaiseksi en alapään toistoa saanut,
mutta syyttävä sormi osoitti huonettani. Pään etäisyys kaiuttimien
väliseltä akselilta on yleensä noin 2,5-4 metriä. Verity vaikuttaa jopa kokoaan
(100x25x34 cm, 25 kg kappale) pienemmältä.
Kaiuttimessa on magneetein kiinnittyvät elementtisuojat ja pohjassa siististi työstetyt paikat piikeille.
Takana on toistaiseksi ylivoimaisesti parhaat käyttämäni naparuuvit. Ei silti, lopputulos ei ollut mitenkään huono. kokeilu
Verity Audio Finn -kaiuttimet
Viisasta jakopolitiikkaa
Teknisesti ottaen Finn on periaatteessa melko perinteinen kolmitiekaiutin, mutta sen rakenne on erikoinen. Bassolta keskiäänille siirryttäessä käytetään ensimmäisen asteen
(6 dB/oktaavi) ja keskiääniltä diskantille kolmannen
asteen jakoa (18 dB/oktaavi).
Taakse puskeva, kuuden tuuman refleksikuormitteinen bassoelementti toistaa huoneen avulla välin
35?175 Hz, ja viiden tuuman keskiäänielementti jatkaa siitä aina 5 kilohertsiin. Kuuntelen
pääosin miltei lähikentässä. Ylä-äänille luvataan normimittauksin kaistaa
aina lepakkomiehelle saakka, 40 kilohertsiin.
Etumaskin elementtien taustalla on nukkamainen
pinta, jonka tehtävä on vaimentaa reunaheijastuksia
ja siten parantaa ääntä. Ääni muodosti lähes ovaalin muodon. Verityllä nimittäin vannotaan taakse sijoitetun
bassoelementin nimeen. Tai erotus.
Koska kuunteluolosuhteet poikkeavat monesti (lähes
aina) ideaalista, on asialliseen ohjekirjaan nähty tarpeelliseksi painaa parin sivun pituinen akustiikan tietopaketti, jolla pääsee jo pitkälle.
Sekä bassoelementti
että refleksiputki
tuijottavat taakse
56
Ensivaikutelman nimeen vannoville tiedoksi, etten
ole tavannut vastaavaa viimeistelyä ainakaan kotonani
käyneissä kaiuttimissa. Piste. Taakse, lähes seinää
vasten siirtämällä tilanne muuttui huomattavasti paremmaksi. Yläbasson jäntevyydessä
oltiin tasavahvassa tilanteessa.. Kotelo on mdf-levyä, mutta se
on rakenteellisesti hyvin jäykkä ja kuollut, sillä en havainnut rungon elämistä tai kotelopohjaisia resonansseja musiikilla.
Viime kädessä lopputulos on aina huoneen ja sijoittelun yhteisten lainalaisuuksien summa. Kotelo kapenee lievästi ylöspäin, ja sen ylätaso viettää taaksepäin. Ja todella suureksi.
Lainassa olevia MusicToolsin bassoansoja sain siirrellä enemmänkin. Liian lähellä kaiutinta ne veivät ennakkoon odottamani iskevyyden. Mahdollisesti syntyvät pienet
vaihe- tai viivevirheet jäävät valmistajan mukaan saavutettujen etujen jalkoihin. Kiiltomustasta kotelosta ei
löydä saumakohtia etsimälläkään.
Erittäin siro kokonaisuus on silmälle linjakas ja sanalla sanoen edustava. Ääni muodostui näin pallomaiseksi, ohi
ja yli kaiutinlinjan. Tässäkään suhteessa ei ollut tarvetta poiketa totutusta.
Suoraan kohti korvia suunnattuna mieleen tuli kuva
tarkasta ja pystyvästä monitorista, joka tarjosi runsaasti syvyyttä. Taakse ampuvan refleksiputken voi tarvittaessa tukkia mukana tulevalla pehmotulpalla, jolloin alaraja virittyy 47 hertsiin (-3 dB).
Järkevästi valitulla jakotaajuudella on vältetty herkimmän kuuloalueen kuopat. Siten lupaus koherenssista kokonaisuudesta saa tässä kohdin puoltavan perusteen. Korvakuulolta arvioituna basson ulottuvuus pesi esimerkiksi omat Duevel Bella Luna diamanteni. Takaa katsottuna kaiuttimen syvyys kasvaa alas mentäessä. Banaaniliittimilläkin homma
hoituu, samoin paljaalla johdolla.
Kaksijakoinen luonne
Kaiuttimet asettuivat melko lailla tutuille sijoille, lattiaa
koristavien teippipinttymien tietämille. Etäisyyttä takaseinään tuli pari metriä, sivuille puolitoista. Mukana seuraa myös erityinen kiristystyökalu, jolla saadaan erinomainen kontakti haarukkaliittimillä. Muodolla on positiivinen vaikutus sekä visuaalisuuteen että
jäykkyyteen.
Lievästi taakse kallistuva etumaski lienee yhtä lailla
elementtien keskinäisen aikaviiveen välttämiseksi
kuin visuaalisuuden korostamiseksi.
Maltillinen koko helpottaa myös sijoittamista tavalliseen olohuoneeseen. Lievä
korvien ohi suuntaus lisäsi ääneen ilmavuutta, josta pidin enemmän
Jos arvostaa monipuoliseen menoon taipuvaa,
korville armeliasta esitystä, Finn ei ole huono valinta.
Siitä huolimatta sillä on tarjota avoin ja riittävän tarkka kuva tapahtumiin.
Pieni koko saattaa karkottaa kartiopinta-alan puolestapuhujat. Joka tapauksessa kiloeurojen hintaluokkaa kotoisana pitävän kannattaa hakeutua koekuunteluun (tai hoitoon, kommentoi vaimoni
luettuaan jutun raakaversion).
Jos taas hinta unohdetaan kokonaan, kyseessä on eittämättä hyvä kaiutin. Samalla syntyi myös pesäeroa edullisempaan luokkaan ja usein tarkoituksellisesti läpivalaiseviin monitoreihin. Vaan ajoittain mielessä
kävi tunne, että basso ei ollut veistetty aivan samasta
puusta muun kokonaisuuden kanssa.
Finski ei tyytynyt vain esittämään, vaan myös tulkitsi. Kokemuksen
perusteella en menisi nostamaan yhtä toimintatapaa
muiden yläpuolelle. Lisähintaan korkeakiiltoiset puupinnat)
Oy Santtu Engineering Ltd
Hifiklinikka, www.hifiklinikka.fi
www.verityaudio.com
Tekniset tiedot:
Paino:
Mitat (k x l x s):
Rakenne:
Taajuusvaste:
Nimellisimpedanssi:
Herkkyys:
25 kg/kpl
1000 x 254 x 342 mm
3-tiekaiutin, bassorefleksikotelo,
taakse sijoitettu bassoelementti
35 Hz?40 kHz (+/- 3dB)
8 ohmia
91 dB (2,83 V/1 m)
57. Finn on kallis kaiutin. Laskujeni mukaan eri tulkintoja on hyllyssäni ainakin kahdeksan.
Toisaalta, esimerkiksi Ladysmith Black Mambazon
levyllä Long Way to Freedom taustan miesääniin ilmestyi aiempaa enemmän terävää voiman tuntua.
Koska se ei varsinaisesti heikentänyt artikulaatiota tai
varjostanut kokonaisuutta häiritsevästi, jäi ilmiön
luonne makuasiaksi. Se sivistyksen tuoma lisäleima,
joka Verity Audio Finnissä on läsnä, ei kuitenkaan ole
itsestäänselvyys. Niin pieneksi ja
suorastaan viehättäväksi tuttavuudeksi sillä oli näet
äänellistä uskottavuutta myös sinfonisella musiikilla.
Kun Duevel jo jarrutteli, tuntui Verity vielä jaksavan
ponnistaa kohti kliimaksia. kokeilu
Sellon sointiin Verityllä oli taipumus annostella
pientä pyöreyttä, jos nyt ei kauhalla, niin ainakin lusikalla. Myös sibilanssin osalta oltiin
puhtailla vesillä.
Vahvistimeni Mastersound Evolution 845 reference
suoriutui työstään laulaen, sillä kuormana finski tuntui tavanomaista soveliaammalta setitykseltä. Ja luvattujen faktojen valossa sen tulikin olla: herkkyys 91
dB ja nimellisimpedanssi kahdeksan ohmia, joka heikkona hetkenä käy viidessä.
Jälleenmyyjän kanssa keskustellessa ilmeni, että
putkiliike on todettu sielläkin kannattavaksi, ConradJohnson-sellainen. Sen sijaan Jacques Loussiérin
Goldberg Variations -levyn (Telarc CD83479) rumpuosuuksissa Verityn näkemys toi sopivasti pontta ja iskevyyttä ohi Duevelin.
Suuremman äänimassan pyörteissä kaiutin onnistui
yllättämään muutamaan otteeseen. Ilmiö oli todellinen, sillä se ilmeni kaikilla testaamillani Bachin sooloselloteoksilla. Kenties
aiheeseen on palattava uudestaan tulevaisuudessa.
No olkoon, käsitellään vielä hinnan ja laadun subjektiivista luontoa. Esimerkiksi nasaaliksi Verityn ääntä ei saanut millään. Jollakin tavalla reseptiin on saatu
sellaista iloa ja reipasta otetta, jolla tämän kuulijan
suulle nousi myös hymy.
Vaan tällä kokeilulla en vielä aivan vakuuttunut
taakse sijoitetun elementin erityisistä eduista. Ostajan tehtäväksi jää punnita massin paksuuden ja saatavan vastineen keskinäinen suhde. Kaiuttimen dynaaminen
olemus oli pontevaan päin, ja ääni syttyi nopeasti.
Myönnetään siis, että kaiuttimen äänessä oli mukana oli paljon sitä, mitä valmistaja on toivonutkin. Silloin
tasapainoinen äänitys myös toistuu vailla korostumia
tai suuria kuoppia. Vanhan
kuulomuistin perukoilta mieleen tuli jostakin syystä
Emsemblen PA1-malli, joskin hillitymmin yläpään painotuksin. Joukkoon on mahtunut pientä ja suurempaa, koteloa ja pa-
neelia, suljettua ja refleksikuormitteista. Rintalastaa vasten iskuja kaipaaville lienee tarjolla pilvin pimein muita ratkaisuja, ehkäpä
jopa edullisemmin. Paikoin se muistutti pientä
monitoria avoimuudessaan ja selkeydessään. Ainakin, jos mittarina käytetään
kaiuttimen kykyä toistaa tallennettuja tunnetiloja.
info
Erinomaiset kaiutinliittimet takaavat
hyvän kontaktin
Verity Audio Finn
Hinta:
Maahantuoja:
Edustaja:
Valmistaja:
8 490 ?/pari
(vakiovärit musta kiiltolakka, satiinivalkoinen, makore
ja pähkinä. Lopputuloksena on koherentti ja kokonaisvaltaisen iloinen
esitys.
Finn omasi kaksi puolta. Lisäksi mukaan potkaiseva basso antoi sille sitä pelivaraa, jota pieniltä
kaiuttimilta monesti puuttuu. Tällä kerralla ei käynyt edes mielessä, mitä hyveitä, jos mitään, mahdollinen transistoripeli olisi tarjonnut.
Kallis, mutta laadukas
Luolassani on viihtynyt sekalaista seurakuntaa. Kyse on oikein tasapainotetun keski- ja yläpään
keskinäisestä toimivuudesta vokaalimusiikilla. Valtaosalla vokaalipitoista repertuaaria se
kukki kauniisti, herkästi ja sielulla.
Tässä suhteessa toimi yhtä lailla Billy Holiday, Simon & Garfunkel, Buena Vista Social Club kuin tymäkämpi Skunk Anansiekin. Vaan sanotaan niin, että herrat
Pelchat ja Bouchard ovat onnistuneet sarallaan mukavasti